Brexit – Mitä tulee tehdä jatkossa?

Olin matkoilla, kun Brexit tapahtui ja en voinut seurata uutisointia ja keskustelua normaaliin tapaan. Reissun jälkeen meni pari päivää, kun sai kaikki uutiset luettua ja pohdittua Brexitin merkitystä, syitä ja seurauksia.

Brexitin jälkeisessä keskustelussa minua ihmetytti britteihin kohdistuva ylimielisyys, jossa ajateltiin etteivät he tienneet mitä tekivät. Brexitin puolesta äänestäneet leimattiin tyhmiksi, vähän koulutetuiksi, vanhuksiksi ja jopa rasisteiksi. Itse en usko tähän pelkistykseen ja olen melko varma, että brexitin puolesta äänestäneet ovat paljon moninaisempi joukko. Muuten brexit ei olisi voittanut kansanäänestyksessä.

Sen perusteella, mitä itse olen seurannut Iso-Britannian politiikkaa, käytiin aiheesta kohtalaisen laaja yhteiskunnallinen keskustelu jo ennen kuin David Cameron päätti järjestää kansanäänestyksen. Brexitiä ajavassa kampanjassa oli kyllä rasistisia ja muukalaisvihamielisiä piirteitä sekä populismia ja todellisuuden vääristelyä. Silti luulen, että näillä syillä ei voi täysin selittää lopputulosta.

Tai jos olemme sitä mieltä, että britit eivät olleet kykeneviä äänestämään EU-jäsenyydestä, voimme kysyä, olimmeko me suomalaisetkaan, kun 90-luvulla päätimme liittyä Euroopan unioniin? Vähintään epäselvää Suomen kansanäänestyksen aikaan oli, johtaako jäsenyys myös liittymiseen yhteiseen eurooppalaiseen valuutta sekä Euroopan talous- ja rahaliittoon. Väitän, että kun eduskunta päätti liittää Suomen euroon ja EMU:un ilman kansanäänestystä, eivät kansanedustajatkaan olleet kovin kykeneviä arvoimaan päätöksen seurauksia.

Minun mielestä Iso-Britannia kansanäänestyksen tulos on merkki siitä, etä Euroopan unioni ei ole toiminut kovin hyvin. Jos olisi, tulos ei olisi ollut lähellekään näin tiukka suuntaan tai toiseen eikä kansanäänestystä olisi edes järjestetty (vaikka äänestys oli myös Cameron valtapeliä). Ihmiset eivät koe Euroopan unionia ja etenkään sen harjoittamaan politiikkaa omakseen. Itsellänikin on viimeisen vuosikymmenen ajalta mielessä lähinnä se, että kaikkia suuria päätöksiä on perusteltu ”meidän on pakko…, meidän täytyy….” –tyylillä.

Yksi merkittävimpiä  brexitin opetuksia on, että talouden globalisaatio ja Euroopan integraatio ovat kestävällä pohjalla vain, jos globalisaatiosta hyötymättömät ja jopa kärsivät ihmiset ovat politiikan keskiössä. Heidät ja heidän tarpeensa täytyy huomioida paremmin ja heidän tukeminen täytyy olla päätöksenteon arvojärjestyksessä riittävän korkealla.

Ainakin seuraavia seurauksia brexitillä luultavasti on: Iso-Britannia saattaa suurella todennäköisyydellä hajota. Skotlanti saattaa erota Iso-Britanniasta ja luultavasti EU antaa sen mielellään liittyä unionin jäseneksi. Jos näin käy, voi tämä edistää samaa kehitystä muuallakin Euroopassa, esimerkiksi Espanjan Kataloniassa. Osana EU:ta voidaan yksittäisten alueiden itsehallintoa ja itsenäisyyttä lisätä. Iso-Britanniassa sisäpolitiikka on sekaisin ja pääpuolueet hajalla. En myöskään usko, että tämän jälkeen Suomessa järjestetään kansanäänestystä Natoon liittymisestä. Itse en usko pahimpiin ennusteisiin brexitin aiheuttamista talousongelmista. Prosessi on sen verran hidas, että talous sopeutuu. Voi myös käydä niin, että Iso-Britannia (tai Englanti) jää ETA:n eli Euroopan talousalueen jäseneksi ja näin pysyvät osana yhteisiä sisämarkkinoita.

Brexitin huonoina puolina näen Euroopan unionin ja sen ytimen osittaisen hajoamisen. Voi käydä niin, että ytimestä tulee nyt pienempi, eli Ranskan ja Saksan valta kasvaa entisestään. Tämä voi pahimmillaan johtaan nykyistä huonompaa politiikkaan. Etenkään talouspoliittinen päätöksenteko ei ole ollut tasapainoista. Uusi tilanne vaatii EU:n suurimmilta mailta kypsyyttä ja vastuunkantokykyä.

Hyvinä puolina näen sen, että kuitenkin demokratia toteutui. Jos kansalaisilla ei ole luottamusta unioniin, on siitä voitava eroa. Euroopan unioni ei ole pakkoliitto. Brexit voi toimia todellisena herätyksenä Euroopalle. Nykyinen politiikkaa ei ole ollut toimivaa eikä se saa kansalaisilta kovin vahvaa tukea. Unioni itsessään ei riitä. Sen harjoittama päätöksenteko ratkaiseen, onko EU olemassaolonsa arvoinen. Euroopan unionia ei voi laajentaa ja syventää samaan aikaan etenkään nyt, kun se ei ole sisäisesti kunnossa.

Mitä Suomen ja Vasemmiston pitäisi tehdä?

Toivon, että Iso-Britannian kansanäänestyksen tulos on herätys Euroopan taloudelliselle ja poliittiselle eliitille. Erityisesti toivon tätä Suomen taloudellis-poliittiselta eliitiltä. Jo pelkän kansanäänestyksen olisi pitänyt olla herätys, lopputuloksen vielä enemmän.

Minä kannatan Euroopan unionia ja Suomen kuulumista siihen. Euroopan unioni ja sen idea on nyt muodostettava uudelleen. Unionin ydin on nyt hajonnut (mikäli ero toteutuu). Ensisijaisen tärkeää on korjata EU:n talousjärjestelmä ja sen rakenteet.

Monet kansalaiset tuntuvat kokevan, että politiikkaa ei tehdä enää heitä varten. Minäkin koen ajoittain näin, vaikka olen melko lähellä päätöksentekoa. Tuota tunnetta ei kannata väheksyä Suomessa eikä koko Euroopassa.

Onko EU menossa kohti hajoamista? Mielestäni kyllä, vaikka vauhti onkin hidas. Nyt meidän päätettävä, haluammeko sen hajoavan vai emme. Mielestäni EU:n ei kannata antaa hajota. Se on korjattava ja se edellyttää:

1) Demokratian vahvistamista ja uudistamista kaikilla tasoilla. Demokratia on ulotettava myös talouspolitiikkaan ja talouteen (Esimerkiksi talouspolitiikassa unionin ja sen eri osien kuten EKP:n on oltava suoraan vahvemmin vastuussa kansalaisille ja ihmisten EU:hun luottamusta syövät asiat kuten TTIP on hylättävä).
2) Eurooppalainen talousjärjestelmä ja etenkin euro on korjattava ja meidän on voitava tunnustaa itsellemme sen toimimattomuus (mokatttiin!),
3) Demokratia ja talouskasvu eivät merkitse ihmisille mitään ilman riittävää henkilökohtaista aineellista hyvinvointia, uskoa tulevaisuuteen ja turvallisuuden tunnetta. Siksi köyhyyttä Euroopassa on vähennettävä, tulo ja varallisuuseroja kavennettava ja sosiaaliturvaa parannettava sekä tehtävä politiikkaa, joka lisää työpaikkoja ja työllisyyttä.

EU on lisännyt finanssisektorin, yritysten ja pääoman vapautta, mutta ihmiset eivät koe vapautensa lisääntyneen. Vapauden kannalta on aika merkityksetöntä, näytänkö lentokentällä passini vai en. On kiinnitettävä huomio ihmisten todelliseen vapauteen.

Vaikka tehtävä voi olla iso, vasemmiston on ajettava sitä, että unionista tehdään nykyaikainen, moderni ja eurooppalainen hyvinvointivaltio. Niin kuin esimerkiksi Pohjoismaat ovat olleet. Sellaiseksi esimerkiksi Skotlanti haluaa ja mm. Bernie Sanders haluaisi Yhdysvaltojen kulkevan siihen suuntaan.

Lisäksi vasemmiston täytyy osata ja kyetä liittoutumaan muiden demokratiaa kannattavien poliittisten puolueiden ja liikkeiden kanssa (vaikka ne olisivat oikeistolaisia) puolustaessa demokratiaa. Äärioikeistolle ei pidä antaa sitä asemaa, minkä se sai ennen toista maailmansotaa tunnetuin seurauksin.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s