Hallitus pääsi sotesta yhteisymmärrykseen. Ratkaisu sisältää sekä hyviä että huonoja asioita.
Malli
Oletan, että erikoissairaanhoito hoidetaan 5 erva-alueella, jotka perustuvat yliopistollisten sairaaloiden toimintalueisiin. Itsehallintoalueita tulee 18, mutta sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään 15 alueella.
Eli Suomeen synnytetään kolmiportainen hallinto, jossa ylimpänä on valtio, sen alla itsehallintoalueet ja niiden alla ja sisällä itsenäiset kunnat. Itsehallintoalueet perustuvat maakuntiin. Oletan, että väestömäärältään pienimmät maakunnat eivät saa mahdollisuutta järjestää itse sote-palveluita.
Itsehallintoalueille tulee näillä näkymin jossain vaiheessa verotusoikeus ja vaalit, joilla niille valitaan omat päättäjät. Jatkossa on suunnitteilla siirtää itsehallintoalueille myös muita tehtäviä, jotka liittyvät alueet kehittämiseen (kaavoitus, asuminen, liikeenne ym.) sekä mahdollisesti mm. keskiasteen koulutuksen hoitaminen. Kehittyessään järjestelmä voi parantaa esimerkiksi metropolialueen kehittämistä ja vähentää turhaa kuntien keskinäistä kilpailua.
On hyvä muistaa, että sote-ratkaisu tehdään 20-30 vuoden tähtäimellä ja se pyrkii vastaamaan sekä nykyisiin että vuosikymmenten päässä oleviin haasteisiin. Sote-uudistus tulee muuttamaan radikaalisti kuntien tehtävää ja roolia. Niiden budjetista häviää noin 60-70% ja siirtyy itsehallinto/sote-alueille. Kuntien tehtäviksi jää muut asiat kuin sosiaali- ja terveys, eli paikallinen kaavoitus, päivähoito, peruskoulutus, kuntatekniikka jne.
Hyvää
Jos erikoissairaanhoito perustuu 5 erva-alueeseen, se on hyvä asia. Maakuntiin perustuva 18 itsehallintoaluetta on ihan hyvä ratkaisu etenkin kun ottaa huomioon maakuntien kehittämisen ja itsehallintoalueiden tulevat tehtävät. Viidellätoista sote-alueella tulee olemaan kaikilla luultavasti riittävä väestöpohja, jotta ne pystyvät toteuttaamaan sote-palvelut aikaisempaa paremmin. Luultavasti 18 itsehallintoalueella tulee toteutumaan myös demokratia kohtalaisen hyvin. Sitä ei kuitenkaan voi pitää itsestäänselvyytenä ja siihen on kiinnitettävä huomiota.
Riskejä ja heikkouksia
Esitys sisällä kokoomuksen ajaman ”raha seuraa potilasta” –mallin. Tämä tarkoittaa luultavasti sitä, että asiakas voi valita itsehallintoalueen sisällä minkä tahansa palvelun, yksityisen, julkisen tai kolmannen sektorin tuottaman palvelun. Mallia otetaan Ruotsista.
En pidä valinnanvapauden lisääntymistä pelkästään huonona asiana, siinä on omia etujaankin potilaan ja kansalaisen näkökulmasta. Se sisältää kuitenkin myös suuria ongelmia.
Ruotsin malli toimii niin, että aluehallinto maksaa potilaan kuluista 70%, loput kustannetaan vielä valtionosuudella ja asiakasmaksuilla. Malli on johtanut terveyserojen kasvuun ja siihen, että hyvätuloiset, koulutetut ja eläkeläiset vievät rahat mukanaan yksityiselle sektorille. Rahat siis seuraavat varakkaimpien kansalaisten perässä. Köyhemmät ja monisairaat käyttävät enemmän julkista sektoria. Piikki on auki, koska asiakkaalla tai yrityksellä ei ole syytä kyseenalaistaa hoidon tarvetta. Osittain tästä ilmiöstä johtuu myös mm. Yhdysvaltain terveydenhoitojärjestelmän kalleus.
Pelkään, että Suomessa yksityiset keskittyvät niihin hoitoalueisiin, joissa on mahdollisuus parhaaseen pisnekseen. Hyvinvoivien alueiden hyvinvoivat kansalaiset ovat Ruotissa olleet mallin voittajia.
Ruotsin mallista voidaan todeta, että hoitoa annetaan kysynnän eikä varsinaisen tarpeen mukaan. Siellä malli on johtanut terveyserojen kasvamiseen. Jo nyt Suomessa on ongelma, että köyhien ja kouluttamattomien on vaikeampi saada terveydenhuollon palveluita. Tämä suunta tulee luultavasti voimistumaan ja kokonaisvaltainen kansanterveydestä huolehtiminen luultavasti heikkenee. Terveyserot kasvavat. Luultavasti myös alueelliset erot ja epätasa-arvo tulevat lisääntymään. Palveluita syntyy sinne, missä on (varakkaimpia) asiakkaita.
Käsittääkseni hallituksen malli ei ole sellainen, että julkisen sektorin tulisi kilpailuttaa sosiaali- ja terveyspalveluita. Eli se saa vapaasti tuottaa niitä itse. Asiakas voi valita eri palveluiden välillä. Mutta jos malli sisältää sen, että julkinen sektori joutuu myös kilpailuttamaan yksityisiä yrityksiä, johtaa se tolkuttomaan kilpailutusrumbaan ja hallinnon lisääntymiseen. Päinvastoin kuin oli tarkoitus. Tällöin malli on todella surkea.
Lisäksi minua huolestuttaa erikois- ja perusterveydenhuollon yhteistoiminta. Sote-uudistuksen tavoite oli parantaa erikois- ja perusterveydenhuollon yhteistyötä ja ns. ”parantaa koko hoitoketjua”. Monilla meistä on kokemuksia siitä, että tämä ei ole Suomessa toiminut kovin hyvin. Esimerkiksi tiedonkulku perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä on ollut ongelmallista. Pelkään, että kun perusterveydenhuoltoon tulee lisää yksityisiä toimijoita, voi tämä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen yhteistyö heikentyä entisestään ja malli ei vastaa tältä osin niitä tavoitteita, joita uudistukselle on asetettu. Erikoissairaanhoidosta huolehtii yhä jatkossakin valtio.
Vaikutukset hallituspolitiikalle
Tämä hallituskriisi jättää varmasti jälkensä hallitusyhteistyöhön. Hallitus ei ole aikaisempaa vahvempi ja yhteistyökykyisempi tämän jälkeen. Henkilövaihdoksiakin voidaan nähdä niin politikkojen kuin puolueiden työntekijöiden osalta. Stubbin asema ei ole vahva, kun kokoomuksen ensi kesän puoluekokous lähestyy. Perussuomalaiset ovat olleet tässä prosessissa aivan syrjässä hallituspuolueiden toisessa luokassa. Soinin ja perussuomalaisten luottamus hallituskumppaneihin on heikentynyt.
Mikko Koikkalainen 