Helsingin Energian johtokunta vieraili Saksassa Berliinissä tutustumassa saksalaiseen energiapolitiikkaan 22.-23.9.2014. Matka oli ohjelmaltaan tiivis ja antoisa. Tutustuimme Siemens AG:n kaasuturbiinitehtaaseen, Suomen suurlähetystössä Saksan energia- ja ilmastopolitiikkaan sekä Berliinissä sijaitsevaan Vattenfallin CHP-voimalaitokseen, jossa tuotetaan energiaa kivihiilen ja biomassan yhdistetyllä seospoltolla. Vattenfallin voimalaitoksella sikäläinen sähkön- ja lämmöntuotannon etujärjestö AGFW esitteli omasta näkökulmastaan Saksan energiapolitiikkaa, energiakäännettä ja sen haasteita.
Saksan parlamenttitalo.
Energiakäänne – Mistä kyse?
Saksan energiakäänteen tavoitteena on:
- Luopuminen ydinvoimasta,
- uusiutuvien energiamuotojen nostaminen energiahuollon pääosaan,
- kasvihuonekaasupäästöjen leikkaaminen ja
- energiatehokkuudeen parantaminen.
Fukushiman onnettomuuden jälkeen Saksan hallitus peruutti päätöksensä jatkaa ydinvoimaloiden käyttöaikaa. Tällöin palattiin ns. atomienergiakonsensukseen nopeutetulla aikataululla. Kesällä 2011 Saksa sulki ydinvoimaloista kahdeksan. Lopuille yhdeksälle määriteltiin sulkemisaikataulut vuosien 2015 ja 2022 välille.
Akuuteimpia uudistuksia ovat sähkömarkkinoiden uudistaminen, uusiutuvien energiamuotojen tukijärjestelmän remontti, mahdollisimman vähäpäästöisestä fossiilisesta tuotantokapasiteetistä huolehtiminen, energiatehokkuuden parantaminen ja verkkoinfrastruktuurin nopea uudistaminen. Suomessa usein näytetään olettavan, että fossiilisista polttoaineista eroonpääseminen olisi Saksan energianpolitiikan ykköstavoite. Vierailun aikana minulle syntyi kuitenkin kuva, että päätavoite on ollut ydinvoimasta eroon pääseminen ja fossiilisten polttoaineiden vähentäminen on tälle alisteista. Ydinvoiman vastustamisella on Saksassa vuosikymmeniä vanhat perinteet ja Energiewendellä on hyvin vahva tuki kansalaisten keskuudessa. Matkalla oli selvästi havaittavissa, kuinka saksalaiset ihmettelivät Suomen lisäpanostuksia ydinvoimaan ja etenkin yhteistyössä Venäjän kanssa. Yllättävää oli tajuta, että toisin kuin Suomessa, Saksassa ei ole kunnollista koko maan kattavaa kantaverkkojärjestelmää. Suomessa sähkön kantaverkkoa hallinnoi Fingrid ja sähkö siirtyy ongelmitta pitkin Suomea ja myös Suomen naapurivaltioiden välillä. Tämä on ollut yksi Saksan ongelma ja tavoitteena on uudistaa tältä osin verkkoinfrastruktuuria.
Muutamia energiakäänteen tavoitteita vuoteen 2020 mennessa vertailtuna vuoden 2013 tilanteeseen
- Uusiutuvien energiamuotojen osuus kokonaisenergiankulutuksesta 18%, tällä hetkellä 12,1%
- Uusiutuvien energiamuotojen osuus sähkökulutuksesta 35%, tällä hetkellä 20,3%
- Hiilidioksidipäästöjen leikkaaminen vuoden 1990 tasosta -40%, tällä hetkellä -26,4%
- Liikenteen energiankulutuksen vähentäminen vuoden 2005 tasosta -10%, tällä hetkellä -0,5%
- Sähköautojen suosiminen. Tavoitteena 1 miljoonaa kappaletta vuonna 2010, nyt 6 600 kappaletta
Energiewende on saksalaisille haasteellinen projekti. On arvioitu, että prosessi vastaa suuruusluokaltaan Saksan sodanjälkeistä jälleenrakentamista ja jälleenyhdistymistä. Jos Saksa onnistuu ympäristötavoitteissaan ja pystyy samalla säilyttämään taloudellisen voimansa, se saa valtavan etulyöntiaseman tulevaisuuden markkinoilla.
Ongelmat
Saksan energiapolitiikalla on useita pienempiä haasteita. Olennainen ongelmista tiivistyy yhdistelmään, jossa viime vuosina kivihiilenkäyttö ja kasvihuonekaasupäästöt ovat lisääntyneet ja samaan aikaan kuluttajan sähkönhinta on noussut. Tällä hetkellä kasvihuonekaasupäästöt ovat samalla tasolla kuin 15 vuotta sitten. On hyvä kuitenkin muistaa, että kaikelta osin tämä ei ole Saksan energiapolitiikan vika, vaan se johtuu toimimattomasta päästökaupasta, liuskekaasun ja -öljyn tulosta globaaleille energiamarkkinoille sekä myös jossain määrin maailman yleisestä taloustilanteesta. Vaikka syy ei kaikelta osin ole Saksan omissa ratkaisuissa, on tilanne kuitenkin ongelma saksalaiselle energia- ja ilmastopolitiikalle.
Saksan kasvihuonekaasupäästöjen kehitys 2000-2013
Olennainen tiivistyy alla olevassa kuvassa.
Saksan eri energiamuotojen markkina-asema suhteessa toisiinsa
Vasemmanpuoleisessa kuviossa kuvataan sähkömarkkinoiden tilanne, jossa uusiutuvia ei ole saatavilla. Poikkijana (MP1) kertoo sähkön hinnan. Kuva osoittaa, että tällöin lähes kaikki öljyllä tuotettu energia on markkinahintaa kallimpaa, kannattamatonta ja poissa markkinoilta. Oikeanpuoleisessa kuviossa on kuvattuna tilanne, jossa markkinoille tuleva uusiutuvien kautta tuotettu lisäenergia laskee energiamarkkinahintaa (MP2). Tällöin kalleiten tuotetusta energiasta suurempi osa muuttuu kannattamattomaksi ja jää pois markkinoilta. Eli energiantarjonnan kasvaessa kuvion oikeassa laidassa olevat energiamuodot alkavat poistua järjestyksessaä pois markkinoilta. Ensin öljy, sitten kaasu, seuraavaksi kivihiili ja sitten ruskohiili. Vallitsevassa tilanteessa ydinvoimalla tuotetun energian vähentyessä ja uusiutuvilla tuotetun energian lisääntyessa kivihiili ei siis tipahda seuraavana pois markkinoilta, kuten moni olettaisi, vaan lähes kaikki kaasulla tuotettu energia. Tämä on johtanut viime vuosina kivihiilen käytön lisääntymiseen.
Ongelman ratkaisu ja haaste on siis saada kaasu (oranssi) ja kivihiili (harmaa) vaihtamaan paikkoja hintajärjestelmässä. Tällöin lisääntyvä (uusiutuva) energia pudottaa pois kivihiilen, eikä kaasua. Tällöin kivihiilen käyttö ja kasvihuonepäästöt lähtisivät uudelleen laskuun.
Tulevaisuus
Kuuluisa Berliinin televisiotorni. Valmistunut vuonna 1969 silloisessa Itä-Berliinissä
Ongelmista huolimatta uusiutuvien energiamuotojen tuotanto on Saksassa kasvanut huimasti ja se on tukenut samalla saksalaista työllisyyttä. Saksa pitää kiinni kunnianhimoisista energia- ja kasvihuonepäästötavoitteistaan niin vuoden 2020 kuin 2050 tavoitteistaan. Saksalaiset tuntuvat luottavan osaamiseensa ja insinööritaitoonsa ydinvoiman suhteen, mutta silti ovat päättäneet luopua ydinenergiasta. Samalla itseluottamuksella he tuntuvat luottavan kykyynsä toteuttaa massiivinen energiakäänne ja mm. ”kantaverkon” rakentaminen ja sitä kautta energiatuotannon ja energiamarkkinoiden uudistaminen. Suomi on toistaiseksi edellä Saksaa, kun puhutaan uusiutuvan energian osuudesta kokonaisenergiantuotannossa. Saksassa tuotetaan yhä vain 11,6% uusiutuvilla, kun Suomessa sama luku on jopa 28%. Suomen vuoden 2020 tavoite on 38%, joka on selkeästi enemmän kuin Saksan 18% tavoite. Saksa on EU:n suurin kasvihuonekaasupäästöjen tuottaja. Vuonna 2010 se tuotti 24% kaikista EU:n kasvihuonekaasupäästöistä. Globaalissa näkökulmassa Saksan pienetkin edistysaskeleet ovat merkittäviä. Saksan energiakäänne vaikuttaa myös Suomen tilanteeseen EU:n energiamarkkinoiden ja energiaverkon integroitumisen kautta. Ongelmista huolimatta suomalaistenkin on syytä toivoa Saksan onnistuvan tavoitteissaan. Suomella on tilaisuus oppia Saksan mallista ja siinä tehdyistä virheistä. Saksalaisten energiapolitiikasta tulisi ottaa Suomessa mallia ja poimia siitä meille parhaiten toimivat ratkaisut.
Mikko Koikkalainen 
