Vanhankaupunginkoski: vaelluskalojen esteiden poistaminen selvitettävä

Kävin lauantaina liikuntalautakunnan puheenjohtaja Riku Aholan (vas.) kanssa Vanhankaupunginkoskella, jossa vietettiin Koskipäivää. Meille oli järjestetty Vanhankaupunginkosken kummankin haaran, padon, voimalan, kalaportaiden ja yleisen tilanteen esittely Vantaanjoen lohikalojen kannalta.

Koskipäivä 31.8.2013 Vanhankaupunginkoskella.

Koskipäivä 31.8.2013 Vanhankaupunginkoskella.

Vanhankaupunginkosken itähaaraan on tehty kalaportaat joita pitkin kalojen olisi tarkoitus nousta Vantaanjokea pitkin yläjuoksulle kutemaan ja lisääntymään. Vanhankaupunginkoski on kuitenkin este lohikalojen nousulle ja lisääntymiselle. Ongelmat johtuvat siitä, että vaikka kalaportaat toimivat suhteellisen hyvin, osa kaloista menee kuitenkin länsihaaraan ns. houkutusvirran takia. Länsihaaraassa on Helsingin Energian omistama voimalaitos ja sitä varten yli 100 vuotta sitten rakennettu pato.

Kun Vantaanjoessa on paljon vettä, virtaa läntisestä haarasta padon ja voimalaitoksen läpi niin paljon vettä, että syntyvä virta houkuttelee kalat väärään haaraan. Tästä haarasta kalat eivät pääse läpi yläjuoksulle, vaan jäävät hyppimään päin patoa ja voimalaitoksen seinämiä. Kun vettä on vähemmän, ei voimalaitosta käytetä eikä padon yli virtaa vettä läntiseen haaraan. Tällöin vettä riittää tarpeeksi itäiseen haaraan, jonne kalat hakeutuvat vastavirtaan ja nouseminen onnistuu kohtalaisesti.

Vaihtoehdot

Tilanteen esittelyn ja pikaisen perehtymisen perusteella käsitykseni mukaan ongelman ratkaisemiseksi on neljä vaihtoehtoa.

Ensimmäisessä ja ilmeisesti kalojen ja kalastuksen kannalta parhaassa vaihtoehdossa pato purettaisiin joko osittain tai kokonaan. Ongelmana tässä on se, että pato ja voimalaitos ovat suojeltuja ja museovirasto ymmärrettävistä syistä luultavasti suhtautuu kriittisesti kaikkiin voimalaitosalueen merkittäviin muutoksiin. Myös minusta voimalaitosalue pitää säilyttää mahdollisimman ennallaan. Mikäli pato purettaisiin, tulisi sen ympärillä kaikki muu säilyttää ennallaan. Yhtenä vaihtoehtona olisi myös jättää osa padosta jäljelle historiallisista syistä. Mikäli pato tai edes osa padosta purettaisiin laskisi veden taso merkittävästi ja tilalle syntyisi – oikeastaan palaisi – pitkä koski, jota pitkin kalat pääsisivät nousemaan ylös jokea pitkin.

Tässä vaihtoehdossa ongelmana voi olla, että joen yläjuoksulle on yli sadan vuoden aikana kertynyt suuret määrät sedimenttejä, jotka voisivat lähteä liikkeelle ja päätyä joensuulle ja mereen, mikäli pato purettaisiin. Padon purkamisen ympäristövaikutukset pitäisi selvittää huolella ja se, minkälaisia kustannuksin purkamisesta aiheutuvat ongelmat olisi estettävissä.

Tässä vaihtoehdossa voimalaitoksen käyttö loppuisi.

pato

Pato ja voimalan läpi kulkevan veden poistumiskanava. Kuvaushetkellä voimala ei ollut käytössä.

Pato ja voimalan läpi kulkevan veden poistumiskanava. Kuvaushetkellä voimala ei ollut käytössä.

Toinen vaihtoehto olisi padon purkamisen sijaan nostaa patoa, jolloin vesi ei virtaisi padon yli aiheuttaen länsihaaraan houkutusvirtaa.

Tämän vaihtoehdon ongelmana saattaa olla se, että veden pinta nousisi joen yläjuoksulla ja voisi aiheuttaa siellä aikaisempaa pahempaa tulvimista ja ongelmia. Tämän vaihtoehdon negatiiviset ympäristövaikutukset voisivat olla merkittäviä ja ympäristölupaprosessi ongelmallinen.

Kolmas vaihtoehto olisi se, että itähaaran yläosasta purettaisiin vedenalaisia patoja ja sitä ruopattaisiin syvemmäksi, mikä johtaisi itähaaran virran voimistumiseen. Kun virta voimistuisi, kalat hakeutuisivat paremmin itähaaraan ja pääsisivät sitä pitkin ylös.

Myös tämä vaihtoehto vähentäisi tai lopettaisi kokonaan länsihaarassa olevan voimalaitoksen käytön.

kalaportaatyläjuoksu

Kuvat: Itähaaran kalaportaat ja virran yläosasta mahdollisesti syvennettävä osa.

Neljäs vaihtoehto olisi rakentaa myös länsihaaran padolle kalaportaat voimalan vastaiselle rannelle. Niistä tulisi jyrkät, mutta lohikalat nousisivat kuulemma niitäkin pitkin ylös.

Kalaportaiden mahdollinen paikka oikeassa laidassa. http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Vanhankaupunginkoski.jpg

Kalaportaiden mahdollinen paikka oikeassa laidassa.
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Vanhankaupunginkoski.jpg

Käsitykseni mukaan nämä ovat mahdolliset neljä päävaihtoehtoa. Ongelmana on tällä hetkellä se, että mitään edellä kerrotuista tai muitakaan vaihtoehtoja ei ole selvitetty kunnolla. Ei toteutusta, vaikutuksia tai kustannuksia. Voimalaitos kuuluu Helsingin Energialle ja patorakennelmia hallinnoi kaupungin rakennusvirasto yhdessä museoviraston kanssa. Kaikkien vaihtoehtojen selvittäminen edellyttää siis viranomaisten ja Helsingin kaupungin eri toimialojen yhteistyötä.

Voimalaitoksen taloudellista merkitystä kuvaa se, että Helsingin Energia myi sähköä vuonna 2012 7,5 TWh ja Vanhankaupunginkosken museovesivoimala tuotti 488 MWh. Kyseessä on on siis alle 0,1 promillea Helsingin Energian myymästä sähköstä.

Vanhankaupunginkosken tilanteen selvittäminen olisi erittäin viisasta. Alueelle olisi mahdollista synnyttää nykyistä huomattavasti merkittävämpi kalastusalue. Sillä olisi merkitystä niin kaupunkiympäristön viihtyvyyden, ympäristön sekä alueen elinkeinoelämän kannalta. Vantaanjoen suulle voisi syntyä merkittävää virkistyskalastustoimintaa, jolla olisi myös positiivisia talous- ja työllisyysvaikutuksia. Selvityksen yhteydessä kannattaisikin arvioida myös kosken parannustöiden elinkeinopoliittisia vaikutuksia.

Nähdäkseni tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa. Valtuuston jäsenet voivat aktivoitua asiassa ja tehdä valtuustoaloitteen vaihtoehtojen selvittämisestä. Toinen vaihtoehto on, että asiassa aktiiviset ja siitä välittävät kuntalaiset tekevät kuntalaisaloitteen. Oikeusministeriön ylläpitämä kuntalaisaloitepalvelu aukeaa syyskyyn 10. päivä. Tämän vaihtoehdon hyviä puolia voisivat olla ainakin asiasta heräävä laajempi yhteiskunnallinen keskustelu sekä turhan politisoitumisen välttäminen.

Kansalais- ja kuntalaisaloitteen välillä on se ero, että kuntalaisaloitteessa ei ole rajaa sen suhteen, kuinka monta kannattajaa aloitteen taakse tulee saada. Jos kunnan jäsenistä 2% allekirjoittaa aloitteen, joka kuuluu valtuuston toimivaltaan, on se saatettava valtuuston käsittelyyn 6 kuukauden sisällä. Mikäli aloite ylittää tämän rajan, on se voimakas viesti päättäjille, että asialla on merkitystä kuntalaisille.

http://www.helen.fi/ymparisto/voimalamuseo.html

http://www.vanhankaupunginkoski.ota.fi/

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

13 vastausta artikkeliin: Vanhankaupunginkoski: vaelluskalojen esteiden poistaminen selvitettävä

  1. Hienoa!

    Edelliseen lisäisin vielä pari tärkeää padon ja voimalaitosturbiinien aiheuttamaa haittatekijää: joesta merivaellukselle lähtevien kalojen vauriot ja kuolemat. Tunnetusti turbiinin lavat pätkivät kaiken kalan joka sen läpi kulkee. Uhanalaisia vaelluskaloja kuten ankeriaita, lohia ja taimenia tuhoutuu turbiineissa. Lisäksi putouksesta alas putoavat kalat vaurioituvat pudotessaan kuusi metriä alempana odottaviin teräväsärmäisiin kalliolohkareisiin. Vain pienellä alueella putouksen alla on vettä. Suurin osa alaspäin suuntaavista kaloista todennäköisesti menee suorinta reittiä alas putouksesta. Osa löytää tiensä alas myös itähaaran kautta.

  2. Onko tilanne muuttunut huonommaksi viime vuosina? Jos, niin miksi.

  3. Pekka Peltola sanoo:

    Käsitykseni mukaan lohikalat tulevat turbiineista läpi vahingoittumattomina. Se on tutkimustieto. Jostain syystä ankeriaat eivät aina niin tee. Suvannossa olen havainnut vahingoittuneina vain ankeriaita. Mikä saa ihmiset kuvittelemaan. että lohikalat eivät siirry yrittämään länsipuolen kalaportaita ylös, kun eivät pääse läpi putouksesta? Kaikki kalat uivat suvannossa ympäriinsä. Suvannossa on kalastajia nykyisin niin paljon, keväällä vieri vieressä, että kaikki saatavissa olevat kalat tulevat otetuiksi, osa jää sinne haava kyljessä. Kalastuspaine on äärimmäinen. En osaa kuvitella, miten kalastajien määrän lisääminen vaikuttaisi yhtään mitään työllisyyteen tai elinkeinotoimintaan yleensä, Korkeintaan se vähentää suvannosta kalastamisen viihtyisyyttä. Koskessa kalastaminenhan on jo rajoitettu. Antaa vesimyllyn vaan jauhaa historiallista sähköään ja panostetaan sen sijaan kutupurojen kunnostamiseen ja ennen kaikkea Hyvinkään ja Riihimäen valtavien jätevesipäästöjen vähentämiseen.

  4. Juho Kusti sanoo:

    Kutupurojen kunnostaminen ei auta, jos sinne ei nouse kutijoita ja smoltit kuolee pudotessaan.
    Turbiinikuolleisuutta on tutkittu, mutta se on niin paikkakohtaista. Vantaanjoen voimalakuolleisuutta ei tiedä kukaan. Kuolleisuus riippuu niin monesta asiasta, jotka on joka paikassa eri muuttujat. Turbiinit(Kaplan vai Francis), virtaus, siipien väli, turbiinin yleinen koko, reitti sinne, välpät ym. Joka laitoksessa on eri.
    Kalojen kulkua Vantaanjoessa on taas tutkittu paljonkin ja välttämättä länsihaaraan joutunut ei lähde itähaaraan kiertelemään.
    Tehokkaimmillaan tänä vuonna VKKn dynamo on jauhanut sähköä 250kWn teholla. Sillä saadaan toimimaan 125kpl 2000watin imuria. Aikamoinen tuhovaikutus tuolla määrällä imureita…
    Kalastus on muuten VKKlla ihan hyvin järjestetty, mutta turbiinin alainen osuus kärsii voimakkaasta salakalastuksesta. Sinne on laitettu vaijereita ja naruja poikittain sitä estämään ja valvontaa hoitaa poliisikin, mutta sekään ei riitä.

  5. Pekka Peltola sanoo:

    Eipä ole näkynyt kuolleita smoltteja suvannossa, Lahnoja, särkiä, ahvenia ja kiiskiä joskus kyllä. Taimenten nousu taas on parantunut viime vuosina kovasti. Missä on tutkimus, joka osoittaa, että itähaaraan saapuneet kalat jäävät sinne? En ole moista havainnut, enkä turbiinien tuhovaikutusta. Kova kalastuspaine on tosiasia koko suvannossa, ei mitenkään erityisesti kielletyllä alueella putouksen alla. Mielestäni poliittista painetta tarvitaan Vantaanjoen yläjuoksun monien jokea saastuttavien tahojen suuntaan, eikä pikku voimalaan. Sen tuoton käyttäminen Vantaanjoen hoitoon tekisi ihmeitä. Länsiväylässä on taimenten, toutainten ja siikojen nousuaikaan syksyllä ihan riittävästi vettä. Keskikesällä vähän veden aikaan kaloja ei ole suvannossa juuri ollenkaan, eikä tietysti myöskään kalastajia, paitsi minä silloin tällöin.

  6. Kari Stenholm sanoo:

    Vanhankaupunginkosken voimalaitos on erittäin vahingollinen Vantaanjoen vaelluskaloille.

    Voimalaitoksen käytön alkaessa uudelleen vuonna 2000, sitä käytettiin erittäin törkeästi niin, että lohia ja taimenia ei Vantaanjokeen juuri noussut. Virhon vaatimuksesta järjestettiin neljä palaveria Helsingin Energian ja viranomaistahojen kanssa. Noiden palavereiden jälkeen voimalaitoksen käyttötavat paranivat, mutta ongelmia on ollut senkin jälkeen ja niistä on jouduttu huomauttelemaan useita kertoja.

    Vanhankaupunginkosken voimalaitoksella ei ole vesioikeudellista lupaakaan, jollainen Suomessa vesilain mukaan vesivoimalaitoksen käyttöön tarvitaan.

    Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen käyttö pitää kokonaan lopettaa ja Vantaanjoen suulle pitää järjestää vaelluskaloille kunnollinen nousumahdollisuus.

    Olen nyt työmatkalla kaukana ja väsynyt pitkistä päivistä ja lyhyistä öistä , enkä jaksa ja ehdi kertoa kaikkia niitä haittoja, joita Vanhankaupunginkosken voimalaitos on aiheuttanut ja aiheuttaa, mutta panen tähän muutaman linkin, joista ongelmista voi lukea:
    http://www.virtavesi.com/vanhatsivut/Vantaa/vanhis.htm
    http://virtavesi.com/index.php?setPage=1&newsid=307
    http://virtavesi.com/index.php?setPage=1&newsid=452

    Paras, nopein ja halvin tapa edistää vaelluskalojen nousua Vantaanjokeen on itähaaraan 1999-2000 rakennettujen kivikasojen purkaminen. Ylimmän kivikasan purkaminen on kaikista tärkeintä. Nuo kivikasat eivät ole pelkästään mitään vedenalaisia patoja kuten Koikkalaisen kirjoituksessa sanotaan. Kivikasat ovat kyllä veden allakin, mutta ne näkyvät siis myös veden pinnan yläpuolellakin, nykyään jo kasvillisuuden peittäminä saarekkeina. Tuollaisia virtausta vähentäviä esteitä ei ole ollenkaan lupa rakentaa virtavesiuomiin.

    Vanhankaupunginkoskelle ei pidä perustaa mitään urheilukalastusaluetta.Vanhankaupunginkosken hyvä noustavuus ja vaelluskalojen nousun suojaaminen siellä ovat koko Vantaanjoen elvyttämisen kynnyskysymyksiä. Vanhankaupunginkoskea pitää kehittää Vantaanjoen vaelluskalojen ehdoilla, eikä elinkeinoelämän.

    Virho on tehnyt toistakymmentä vuotta kovaa elvytystyötä Vantaanjoella:

    Click to access kari_stenholm.pdf

    Ja se on tuottanut loistavia tuloksia:
    http://virtavesi.com/index.php?setPage=1&newsid=413
    http://virtavesi.com/index.php?setPage=1&newsid=465

    Helsingin ja muidenkin kuntien huono toiminta kuitenkin heikentää Vantaanjoen elvytystyön tuloksia huomattavasti. Helsinki on aivan avainasemassa sikäli, että se sijaitsee Vantaanjoen suulla ja sen pitäisi ennen kaikkea turvata vaelluskalojen nouseminen Vantaanjokeen ja niiden turvallinen laskeutuminen sieltä mereen. Mutta Helsinki tekee aivan päinvastoin. Helsinki järjestää verkkokalastuksen merelle Vantaanjoen suun edustalla kutunousun aikaan ja muulloinkin ja pyörittää joen suulla taloudellisesti merkityksetöntä voimalaitosta ilman asiaan kuuluvia lupia ja voimalaitos ja sen pato estävät vaelluskalojen nousua Vantaanjokeen ja voimalaitoksen turbiini silpoo joelta mereen laskeutuvia kaloja. Helsinki rakentaa luvattomia kivikasoja itähaaran uomaan, jotta vettä ohjautuisi kalatien asemasta enemmän voimalaitokseen. Lisäksi Helsinki päästää Vantaanjoen kunnista ylivoimaisesti eniten puhdistamattomia jätevesiä, joista osa menee Vantaanjokeen ja suurin osa suoraan mereen Vantaanjoen suun edustalle.

  7. Kari Stenholm sanoo:

    Vanhankaupunginkosken kalastus haittaa vaelluskalojen nousua Vantaanjokeen seuraavista syistä:

    Kalastuslain mukaan kalatien ala- ja yläpuolella pitää olla 100 m rauhoitusalue. Tällaisia rauhoitusalueita ei ole Vanhankaupunginkoskella. Tästä syystä kalatien alapuolelle pakkaantuvat kalat joutuvat normaalia kovemman kalastuspaineen alaisiksi ja helpommin saaliiksi ja osa vahingoittuu kalastajien koukuista. Kalatien yläpuolella kalat pysähtyvät huilaamaan nousun jälkeen ja ovat jälleen kovan kalastuspaineen alaisia, joutuvat saaliiksi ja haavoittuvat kalastajien koukuista. Tällainen paikka on mm. puuportaiden luona olevalla montulla, jossa usein päivystää useita kalastajia.

    Myöskään länsihaaran padon alapuolella ei ole kalastuslain mukaista 100 m rauhoitusaluetta. Rauhoitusalue oli siellä aluksi vain n. 50 m, mutta Virhon vaatimuksesta sitä pidennettiin muutama vuosi sitten n. 70 metriin ja nyt se taitaa olla 80 m. Myös länsihaaran padon alle kaloja pakkaantuu ja ne joutuvat normaalia kovemman kalastuspaineen alaisiksi.

    Em. ongelmaa pahentaa voimalaitoksen käyttö. 2000-luvun alussa voimalaitosta käytettiin erittäin törkeästi ja kaloja pakkaantui valtavasti padon ja kalatien alle. Tuohon aikaan Virho hankki emokaloja Vanhankaupunginkoskelta. Kalat olivat usein haavoittuneita kalastajien koukuista ja niitä kuoli haavojen aiheuttamiin tulehduksiin vielä Virhon hautomollakin. Pahimpana vuotena ensimmäisenä lypsypäivänä Virhon hautomolla oli elossa hieman yli 30 taimenta, joista 30:llä oli yksi tai useampia pahoja koukkujen aiheuttamia tulehtuneita haavoja. Tuolloin Virhon vaatimuksesta pidettiin useita palavereita Helsingin Energian ja viranomaisten kanssa ja voimalan käyttötavat paranivat, mutta on niissä ollut ongelmia sen jälkeenkin. Noissa palavereissa näkyi selvästi, että esim. Hesingin Energia ei toisaalta ymmärtänyt mitä teki, mutta ei myöskään välittänyt tekemisensä seuraamuksista. Kaikki muutkin noissa palavereissa mukana olleet Helsingin tahot; kalastusviranomaiset, kaupunginmuseo, Helsingin kalastusalue jne. yhtyivät Helsingin Energian kuoroon.

    Mm. edellä mainituista syistä olen erittäin kriittinen Vanhankaupunginkosken järjestelyihin ja estin viime vuonna kalalaskurin asentamisenkin Vanhankaupunginkoskelle. Kalalaskuri olisi jälleen aiheuttanut kalojen kovan pakkaantumisen kalatien alle, saaliiksi joutumisen ja haavoittumisen. Taaskaan Helsingin tahot eivät ollenkaan ymmärtäneet mitä kalalaskuri olisi Vantaanjoelle merkinnyt.

    Vanhankaupunginkosken voimalaitos haittaa myös kalojen laskeutumista mereen. Ainakin ankeriaita kuolee turbiinissa. Taimenen ja lohen poikasille aiheutuvaa haittaa ei ole tutkittu.

    Vanhankaupunginkoski on Vantaanjoen kannalta erittäin tärkeä paikka ja toistuvasti huomaan, että Helsingin tahot suhtautuvat Vanhankaupunginkosken järjestelyihin jokseenkin ymmärtämättömästi ja se on suuri huolen aihe minulle ja Virholle, jotka elvytämme ja suojelemme Vantaanjokea.

  8. Kari Stenholm sanoo:

    Virho ei hyväksy Helsingin kaupungin liikuntaviraston ja Helsingin kalastusalueen Vanhankaupunginkoskelle hakemaa poikkeusta siian kalastuskiellosta 11.9.-15.11. välisenä aikana:
    http://virtavesi.com/index.php?setPage=6&nid=508

  9. Jari Prami sanoo:

    Asiallista ja tyhjentävää tekstiä Karilta.Käsittämätöntä toimintaa Helsingin kaupungilta,voimayhtiöltä ja museovirastolta.Nyt joki palvelee pääasiassa elinkeinoelämää mutta jos se olisi vapaa nousukaloille ja kaupungin läpi virtaisi vapaa taimen/lohijoki tulisi sen ympärille uutta elinkeinoelämää kalastusmatkailun saralta joka todennäköisesti olisi tuottoisampaa mitä nykyinen.Lisäksi vaelluskalajoki olisi ylpeydenaihe kaupungille jota kehtaisi esitellä.

  10. Paluuviite: Henrik Nyholm: Vanhankaupunginkosken padonpurkutalkoot | Helsingin Vasemmistoliitto

  11. Jukka Mikkonen sanoo:

    ”Pato kalaportaana Vanhankaupunginlahdella” blogikirjoitus tarjoaa idean patoa koskevaan ristiriitaan:

    http://rd.elomatic.com/blog/ideakalojen-ja-teollisen-historian-v%C3%A4liseen-kiistaan-vanhankaupunginkoskella

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s